Keskusta repii itseään

Minua hävettää. Hävettää oman puolueeni puolesta. Jos on saatu vaalitappio, siitä lähdetään eteenpäin, eikä osoitella sormella johtohenkilöitä vedoten, te sen tappion teitte. Jokainen voi mennä peilin eteen ja kysellä teinkö järjestöihmisenä sen mitä piti. Hankinko ehdokkaita, loinko hyvää yhteishenkeä, olinko mukana järjestämässä tapahtumia?

Mikäli vastasit kysymyksiin myönteisesti, onnittelen sinua, olet tehnyt sen mihin kaikkien olisi pitänyt sitoutua. Erityisesti erinomainen puoluesihteerimme Jarmo Korhonen on taas kerran ollut myrskynsilmässä. Mikä olisikaan ollut tappion määrä ellei hän olisi kiertänyt kenttää jatkuvasti. Kansanedustajamme sen sijaan eivät kovin paljon vaalikentille ehtineet. Voisi kyllä kysyä, miksi ei?

Suurimpia vaalitappion syitä mielestäni ovat paras-hanke sekä kuntaliitokset joita on molempia mahdollisesti väkisin viety eteenpäin. Molemmat ovat toki tarpeellisia, mutta kovasti henkilöityneet keskustaan ja keskustan ajamiksi. Kunnallinen itsehallinto ja sen muuttaminen vaativat erittäin vakavaa ja hienotunteista asian käsittelyä.

Tampere kyllä sai Mikko Alatalon pormestari kampanjan mukana aivan uutta potkua vaalinalusaikaansa. Pirkanmaalla muutenkin vaalit menivät suhteelisen hyvin.