Luokkakokous

Nostalgiaa, ihania muistoja, tuttuja kasvoja ja kukas sinä sitten olet?

Siinä ehkä päällimmäisiä ajatuksia tapaamisesta luokkakokouksesta. Aikaa koulusta pääsemisestä oli ehtinyt vierähtää jo täydet viisikymmentä vuotta. Tokihan ihminen jo ulkonäöllisestikin muuttuu niin pitkässä ajassa. Noin puolet luokkalaisista 45:stä oli ehtinyt ja halunnut tulla paikalle.

Ja jo yhdeksällä tämä maallinen vaellus oli ohi. Heille pidimme pienen hiljaisen hetken. Kesäaikana joillakin oli tietysti omat kesän matkasuunnitelmat esteenä. Suurin osa tästä joukosta oli jo siirtynyt eläkkeelle tai ihan lähiaikoina näin oli tapahtumassa. Ovathan 1946 syntyneet jo ihan oikeassa kansaneläkeiässä.

Tapaamisesta jäi hyvä mieli. Keskustelun sorinasta huomasi, että tuttuja oltiin ja yhteys, joka oli vuosikymmeniksikin katkennut virisi uudelleen ja yhteisiä muistoja löytyi paljon. Keskusteluissa nousi esiin uusikin tapaaminen muutaman vuoden kuluessa.